Viikko taas takana

Viikko taas takana ja sen verran oli kiireistä tuolla työn saralla, etten ole ehtinyt tännekkään mitään päivitellä. Pääasia, että iltasella ehti tekemään jonkin verran myös treeniä. Lähetääs vaikka sunnuntaista liikkelle:
Sunnuntai meni koirankoulutuksen merkeissä ja olikin erittäin antoisa päivä Kaakon kouluttajakoulutuksessa. Sai paljon hyviä vinkkejä ja kuuli muiden mielipiteitä koulutukseen liittyen :)

Maanantaina ja tiistaina ehdin tekemään lyhyet n. 30 - 40 minuutin punttisalitreenit, joissa tein leuanvetoja, dippejä, kahvakuulailua, vatsoja ja selkälihaksia. Ihan perustreeni siis. Keskiviikkona olikin sitten huilipäivä treenin suhteen eikä treeniä olis muutenkaan töiden puolesta ehtinyt tekemään. Torstaina ehdin kuiteskin tekemään kunnon olkapäätreenin. Tai ei se varsinaisesti ollut olkapäätreeni, mutta pääpaino kuiteskin oli niissä.

Keksin siihen liittyen ihan toimivan ja tarvittessa myös raskaan harjoituksen :). Harjoitus tehdään tankolla ja painoja lisätään oman kunnon mukaan. Ensin tehdään rinnalle veto, siitä nostetaan suorille käsille, lasketaan niskalle, tehdään kyykky, nostetaan taas suorille käsille, lasketaan rinnalle ja lasketaan maahan. Painon pitää olla siinä mielessä sopiva, että jaksaa tehdä kaikki osasuoritukset. Toki tein muutakin treenin aikana kahvakuulilla ja käsipainoilla.

Perjantai menikin huilatessa ja samoten lauantai jos ei mukaan lasketa koirien treenaamista :) Eilen illalla tulikin katottua Slummien miljonääri elokuva. Eipä sitäkään aikaisemmin ole tullut katsottua vaikka moni on sitä kehunut, eikä turhaan. Oli kyllä hyvä pätkä ja suosittelen katsomaan. Itse elokuva oli hyvä, mutta myöskin ajatuksia herättävä.

Sitä ei kovin usein tule omilta murheiltaan ajatelleeksi kuinka hyvin itsellä asiat kuitenkin ovat. On asunto, puhdasta vettä, ruokaa jne... kaikilla ei ole näitä, mitä me pidämme elämisen perusasioina. Jopa niin perusasioina, että joskus unohtuu kuinka hyvin meillä asiat ovatkaan. Murehditaan jotain talouden loppujen lopuksi mitättömiä kriisejä, vaikka maailmassa on miljoonia, jotka yrittävät vain selvitä seuraavaan päivään.

Tästä tulikin mieleeni hyvä youtube-pätkä minkä yksi ystäväni jakoi eilen facebookissa:



Taas yksi muistutus siitä kuinka pieniä omat murheemme ovatkaan tai oikestaan enemmin opetus siitä mikä elämässä onkaan tärkeintä ja kannattaako kaikkea mitätöntä jäädä murehtimaan :) Samahan se on tämän MS-taudin kanssa. Kuinka helppoa onkaan murehtia omaa sairauttaan, mutta kun yrittää keskittyä niihin elämän hyviin asioihin eikä takerru murheisiin niin pääsee paljon helpommalla :) Todennäköisesti voi myös paljon paremmin sekä henkisesti, että fyysisesti :)