Kesä meni ja syksy tuli

Kesä meni enempi ja vähempi oireillessa. Jalat olivat puuduksissa ja olotila vaihteli päivittäin hyvinkin suuresti. En tiedä onko se nyt uupumista vai puutumista, kun jalat lyö veteläksi/voimattomaksi kun joutuu olemaan jalkeilla tai kävelemään. Kuitenkin sohva veti puoleensa hyvinkin tehokkaasti työpäivän päätteeksi ja oli vaan sellainen olo ettei jaksa olla jalkeilla. Pahimpina päivinä pystyi kävelemään yhtämittaisesti ehkä 300-400 metriä, kun taas oli päiviä jolloin mitään suurempia väsähtämisiä ei ollut.

No nyt on ollut ehkä puolitoista viikkoa vähän parempaa taas. Sen kyllä huomaa heti omassa jaksamisessa ja mielitilassakin kun ei tarvi keskittyä siihen että jaksaako pysyä tolpillaan. Jalat on edelleen osittain puutuneet, mutta nyt ne ei ole vetänyt enään niin veteläksi kuin tässä aikaisemmin. Tämä pahenemisvaihe on nyt kestänyt yli puoli vuotta ja en oikein jaksa uskoa että jalat enään ihan täysin normaaleiksi palaisikaan. Ne ovat palautuneet siitä kaikkein pahimmasta vaiheesta kyllä, mutta ollaan vielä sellaisella tasolla kuin oltiin edellisen pahenemisvaiheen alkupuoliskolla. Edellinen pahenemis/puutumisvaihe kesti sen puoli vuotta kun jalat palasi täysin normaaleiksi, mutta tämä ei vaikuta siltä että palaisi ihan kokonaan normaaliksi.

Liikumaan olen alkanut pikkuhiljaa. Mutta ei mitään raskasta voi tehdä vieläkään. Maanantaina kun tein vatsalihaksia ja etunojapunnerruksia niin nekin vaikuttivat jalkojen jaksamiseen. Tein ehkä liian kovin, mutta silloin tuli taas vetelyyttä jalkoihin treenin jälkeen vaikka en varsinaisesti edes tehnyt jaloille mitään. Eilen poljin kuntopyörää ja sama homma. Eli täytyy alkaa tekemään vähän kerralla ja ei mitään raskaita harjoituksia. Täytyisi pitää itselle mielessä, että parempi pysyä liikkeessä kuin vetää sikatreenejä. Liikkeessä pysyminen kuitenkin antaa hermostollekkin "ajateltavaa" eli tehtäviä ja sitä kautta voisi parantaa myös omaa liikkumiskykyä.

Pari viikkoa sitten tapahtuikin pienoinen ihme kun avopuolisoni houkutteli minut mukaan ratsastuktunnille. Tänään olisikin jo kolmas kerta tuota harrastusta edessä. Ratsastaminenhan jo itsessään stimuloi kävelyssä käytettäviä liikeratoja. Lisäksi ei sekään ole mitään pelkästään satulassa istumista kun aletaan keventämään ravatessa vaan siinähän jumakauta joutuu tekemään ihan kunnolla töitä että keventäminen ylipäätänsä onnistuu:). Keventäminen on kyllä vielä melko hakusessa mutta viime kerralla jo pieniä pätkiä onnistui. Mutta kyllä se jaloissakin ja keskivartalossa tuntui.

Tällä hetkellä on paljon toiveita sen suhteen että tästä vielä olo ja liikuntakyky vielä paremmaksi muuttuu. Ainaskin itsellä on motivaatiotakin ihan erilailla kun kesällä. Valitettavasti tuo pahenemisvaihe vei vähän omaakin motivaatiota liikuntaan tuossa välissä ja sekään ei nyt varsinaisesti helpota yhtään palautumista, kun itselläkään ei ole motivaatiota kuntoutua liikunnan avulla. Motivaatiota alentaa tietysti myös se tosiseikka että liikkumisen jälkeen menee jalat voimattomaksi...

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa taas kirjoittelen tänne.

Kevät ei ole ollut itselleni mitenkään hyvää aikaa ja sen takia on kirjoittaminenkin hieman jäänyt. Alku talvesta sain pahenemisvaiheen ja se ei ole parantunut koko keväänä. Jalat on puuduksissa ja käsissäkin on ajoittaisia tuntohäiriöitä. Oireet vaihtelevat päivittäin, mutta varsinkin kuumina päivinä oireet tuntuvat pahenevan. Nyt mietitään neuron kanssa lääkityksen vaihtamista. Täytyy ensin ottaa magneetit ja sitten tiedetään miten jatketaan. Uupumista on tullut kanssa tämän pahenemisvaiheen myötä ja se se vasta onkin hanurista.

Liikumiset on pakostakin jäänyt vähemmälle, kun ei jaksa. Ei vaan yksinkertaisesti jaksa! Esimerkiksi yritin lähteä paremman puoliskon kanssa kävelylenkille, mutta olin jo parin kilometrin jälkeen ihan puhki ja jalat ihan löysänä. No toi on vielä hyvin kun on päiviä jolloin 500 metrin kävely tuntuu ylivoimaiselta. Hitto mikä ero syksyyn nähden. Silloin juoksin yli kolme tonnia cooperin testissä ja nyt ei juoksusta tulisi yhtään mitään. Hyvä jos ton kolme tonnia pystyisi kävelemään yhteen menoon. Pakko on vaan pitää itsensä liikkeessä joka päivä vaikka tahtoisi vain vajota sängyn pohjalle... kun ei jaksa!

Nyt täytyy yrittää myös enempi ton ruoan suhteen. Aika huonosti on tullut syötyä ja D-vitamiinit on varsinki jäänyt. Katsoin eilen jääkaapista kalanmaksaöljypulloa jossa oli parasta ennen päiväys 6/2011... eli ei ihan meikäläisen suuhun sopivaa. No ny täytyy ostaa uus pullo ja alkaa myös sitä litkimään.

Toivon että kesällä olisi enempi aikaa kirjoitella tänne kuulumisiani :)

Mielenkiintoisia tutkimustuloksia Ruotsin maalta

http://www.msif.org/en/research/ms_research_news/a_nationwide_sur.html

Ruotsissa on tehty tutkimus MS-taudin esiintymisestä maahanmuuttajien keskuudessa. Tulosten mukaan MS-tauti lisääntyi maahanmuuttajilla, jotka tulivat sellaisista maista missä MS-taudin esiintyvyys on pienempi kuin Ruotsissa. Iranista tulleiden maahanmuuttajien keskuudessa MS-taudin esiintyminen ylitti jopa kantaväestön esiintymisen. Tutkijat epäilevät, että Iranilaisilla on jokin geneettinen tekijä, mikä yhdessä ympäristö ja elämäntapatekijöiden muuttuessa lisää MS-taudin riskiä.

Mielestäni pääpointti tutkimustuloksissa kuitenkin on se, että suurta geneettistä vaikutusta ei MS-taudin esiintymiselle ei ole, vaan kysymys on ensisijaisesti ympäristö- ja elintapatekijöissä. Tämän takia taudin synnyn tutkimuksessa pitäisikin etupäässä keskittyä näihin tekijöihin ja tekijöiden ennaltaehkäisymahdollisuuksiin. Mielestäni nykyään aivan liikaa lääketiede ja sen tutkimus keskittyy geeneihin, kun se voisi mielestäni enempi keskittyä ympäristötekijöiden vaikutuksiin ja elämäntavoista johtuvien tekijöiden tutkimiseen. Tottakai perinnölliset tekijät varmasti myös vaikuttavat tautiin, mutta eikö olisi helpompi muuttaa elämäntapoja pikkusen terveellisemmiksi kuin alkaa muuttamaan perintötekijöitä...

Olen katsellut myös MS-taudin esiintymiskarttoja, mutta en ainakaan mitään maantieteellistä syytä ole löytänyt, jos ei oteta sitä huomioon, että päiväntasaajaa kohti mennessä esiintyvyys vähenee. Tosin esimerkiksi Yhdysvallat on maantieteellisesti Keski-Euroopan korkeudella, mutta siellä esiintyvyys on Keski-Eurooppaa suurempaa.

Mutta jos otetaan tarkempi kartta pohjoismaista käsittelyyn, niin siinäkin on alueellisia vaihteluita ja näille en ainakaan vielä ole löytänyt yhteistä tekiää. Esimerkiksi Suomessa tiheimmät esiintymät on Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa, jotka maantieteellisesti on vanhaa merenpohjaa, sijaitsevat meren lähellä ja alueella harjoitetaan muuhun Suomeen verrattuna enempi maanviljelyä. Mutta taas Norjassa ja Ruotsissa on tihentymä alueita aivan erilaisissa ympäristöissä. Ei vanhaa merenpohjaa eikä maanviljelyaluetta eikä lähellä merta.

Täytyy siis tutkia lisää. Mielenkiintoista olisi saada käsiin tutkimus elintapojen vaikutuksesta. Tupakka varmasti altistaa monille sairauksille, samoin alkoholi, mutta nekään ei varmasti ole yksin MS-taudin aiheuttajia, koska onhan meidän keskuudessa paljon sellaisia jotka eivät polta tai eivät juo alkoholia. Voihan se olla, että se on monen tekijän summa, jota on todella vaikea alkaa haravoimaan. Toivottavasti joku kuitenkin alkaisi tutkimaan myös sairastuneiden elämäntapoja ennen sairastumista ja löytää sieltä yhteisiä tekijöitä.

Tavoitteita tälle vuodelle

Pitkästä aikaa ajattelin taas tehdä blogipäivitystä. Joulu meni ja vähän on jäänyt joulufiilikset päälle siinä mielessä ettei ole oikein treenaaminen kiinnostanut. Tosin on ollut sitkeää flunssaakin päällänsä ja viime viikolla yritin käydä salilla, mutta ei siitä oikeen mitään tullut. Tuntui että olen ihan tukossa. 

Ajattelin ennen joulua, että pitäisi jonkinlaiset tulostavoitteet laittaa tälle vuodelle, jos ei tule relapsia. Cooperissa tavoitteena voisi olla viime vuoden tuloksen parantaminen eli yli 3030m. Jos oikein pistetään kovaksi haaste niin 3100m olisi aika kova saavutus meikäläiselle.

Lihaskunto tavoitteet voisivat olla seuraavanlaisia:

Vatsat: 50 toistoa minuutissa

Etunoja: 50 toistoa minuutissa

Leuat: yli 25 toistoa peräkkäin ja 100 leukaa alle 9.52

Vauhditon pituus: 240 cm

Siinähän sitä tavoitetta. Tuosta kun mainitsin tuon 100 leukaa alle 9.52, niin tosiaan kävin testaamassa ennen joulua sen vielä uudestaan hieman eri taktiikalla. Tällä kertaa tein 5 leuan sarjoja ja aloitin sarjat aina puolen minuutin välein, eli periaatteessa  tuli kymmenen leukaa joka minuutille tasaisesti. 5 sarjoja pystyin tekemään aina 85 asti sitten sarjat pieneni, mutta pienensin myös taukoa sarjojen välissä jotta pääsin tohon 9.52:een. Ensimmäisenä voisi ottaa tavoitteeksi saada 5 leuan sarjoja tuolla taktiikalla aina sataan asti.

Katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan. Yritän kirjoittaa vastaisuudessa enempi myös muusta kuin pelkästään liikunnasta.