Kesä meni enempi ja vähempi oireillessa. Jalat olivat puuduksissa ja olotila vaihteli päivittäin hyvinkin suuresti. En tiedä onko se nyt uupumista vai puutumista, kun jalat lyö veteläksi/voimattomaksi kun joutuu olemaan jalkeilla tai kävelemään. Kuitenkin sohva veti puoleensa hyvinkin tehokkaasti työpäivän päätteeksi ja oli vaan sellainen olo ettei jaksa olla jalkeilla. Pahimpina päivinä pystyi kävelemään yhtämittaisesti ehkä 300-400 metriä, kun taas oli päiviä jolloin mitään suurempia väsähtämisiä ei ollut.
No nyt on ollut ehkä puolitoista viikkoa vähän parempaa taas. Sen kyllä huomaa heti omassa jaksamisessa ja mielitilassakin kun ei tarvi keskittyä siihen että jaksaako pysyä tolpillaan. Jalat on edelleen osittain puutuneet, mutta nyt ne ei ole vetänyt enään niin veteläksi kuin tässä aikaisemmin. Tämä pahenemisvaihe on nyt kestänyt yli puoli vuotta ja en oikein jaksa uskoa että jalat enään ihan täysin normaaleiksi palaisikaan. Ne ovat palautuneet siitä kaikkein pahimmasta vaiheesta kyllä, mutta ollaan vielä sellaisella tasolla kuin oltiin edellisen pahenemisvaiheen alkupuoliskolla. Edellinen pahenemis/puutumisvaihe kesti sen puoli vuotta kun jalat palasi täysin normaaleiksi, mutta tämä ei vaikuta siltä että palaisi ihan kokonaan normaaliksi.
Liikumaan olen alkanut pikkuhiljaa. Mutta ei mitään raskasta voi tehdä vieläkään. Maanantaina kun tein vatsalihaksia ja etunojapunnerruksia niin nekin vaikuttivat jalkojen jaksamiseen. Tein ehkä liian kovin, mutta silloin tuli taas vetelyyttä jalkoihin treenin jälkeen vaikka en varsinaisesti edes tehnyt jaloille mitään. Eilen poljin kuntopyörää ja sama homma. Eli täytyy alkaa tekemään vähän kerralla ja ei mitään raskaita harjoituksia. Täytyisi pitää itselle mielessä, että parempi pysyä liikkeessä kuin vetää sikatreenejä. Liikkeessä pysyminen kuitenkin antaa hermostollekkin "ajateltavaa" eli tehtäviä ja sitä kautta voisi parantaa myös omaa liikkumiskykyä.
Pari viikkoa sitten tapahtuikin pienoinen ihme kun avopuolisoni houkutteli minut mukaan ratsastuktunnille. Tänään olisikin jo kolmas kerta tuota harrastusta edessä. Ratsastaminenhan jo itsessään stimuloi kävelyssä käytettäviä liikeratoja. Lisäksi ei sekään ole mitään pelkästään satulassa istumista kun aletaan keventämään ravatessa vaan siinähän jumakauta joutuu tekemään ihan kunnolla töitä että keventäminen ylipäätänsä onnistuu:). Keventäminen on kyllä vielä melko hakusessa mutta viime kerralla jo pieniä pätkiä onnistui. Mutta kyllä se jaloissakin ja keskivartalossa tuntui.
Tällä hetkellä on paljon toiveita sen suhteen että tästä vielä olo ja liikuntakyky vielä paremmaksi muuttuu. Ainaskin itsellä on motivaatiotakin ihan erilailla kun kesällä. Valitettavasti tuo pahenemisvaihe vei vähän omaakin motivaatiota liikuntaan tuossa välissä ja sekään ei nyt varsinaisesti helpota yhtään palautumista, kun itselläkään ei ole motivaatiota kuntoutua liikunnan avulla. Motivaatiota alentaa tietysti myös se tosiseikka että liikkumisen jälkeen menee jalat voimattomaksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisemista.